22.2.2021
Lukuaika 4 min
Yksinäisyys on myrkkyä muistille
Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan avain hyvään muistiin työelämässä on optimaalisissa olosuhteissa. Jos mielii hyvämuistiseksi ikäihmiseksi, kannattaa panostaa positiivisiin ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin harrastuksiin.
Puhumme usein ”täydestä kovalevystä” eli ajattelemme, että muistimme on vähän samanlainen kuin tietokoneen muisti – että aivoissa sijaitsee muistipaikkoja, jonne tallennamme asioita ja jotka voivat täyttyä, kun mielessä on paljon asioita.
”Itse asiassa ihmisen muisti toimii päinvastaisella tavalla. Aivoissamme ei ole tyhjää paikkaa, johon tieto tallentuu, vaan uusi tieto muokkaa verkostoa, jossa vanhat tiedot jo ovat. Ihmisen muisti ei voi koskaan tulla täyteen, voimme oppia aina uusia asioita”, kertoo aivotutkija Minna Huotilainen.
”Jos emme muista jotain, se ei siis johdu siitä, että muisti olisi täynnä, vaan tilanne on aivoille liian haastava. Se voi olla esimerkiksi liian meluisa tai kiireinen. Kyse ei ole aivojen kapasiteetista, vaan tilanteen häiriöisyydestä”, Huovilainen muistuttaa.
Paremman työelämän kynnyksellä
Yksi muistia heikentävä häiriötekijä on stressi. Kun olemme stressaantuneita, meiltä häviää kyky etsiä uusia tulokulmia ja ratkaisuja, yritämme vain robottimaisesti selviytyä tilanteesta pois. Kun tiedon hakemisen innostus puuttuu, muistijälkiä ei synny. Emme myöskään opi ja kehity työntekijöinä, jos olemme koko ajan stressaantuneita.
Kuluva vuosikymmen alkoi isolla mullistuksella eli siirtymisellä etätöihin. Minna Huotilainen nimeää 2020-luvun ”paremman työelämän vuosikymmeneksi”. Edeltänyt 2010-luku sen sijaan oli hänestä ”työelämässä säheltämisen vuosikymmen”.
”Viime vuosikymmenellä tehtiin paljon asioita, joiden tarkoitus oli tehostaa työtä, muun muassa vuorovaikutukseen, vuorovaikutuskanaviin ja työtiloihin liittyen. Kun katsotaan aivojen näkökulmasta, eivät kaikki uudistukset menneet aivan putkeen. Monet menetelmät vain lisäsivät stressiä ja keskeytyksiä.”
Nyt monilla on kokemus etätyöstä – toki myös sen huonoista puolista – mutta tiedämme, miltä tuntuu, kun saa kerrankin rauhassa syventyä keskittymistä vaativaan tehtävään.
”Kunpa tätä tietoa osattaisiin hyödyntää! Työympäristön valitsemisen taito voisi kehittyä sekä työyhteisöissä että meillä työntekijöillä”, Huotilainen toivoo.
Yö on aivojen siivousaikaa
Kun aivot tuntuvat kuormittuneilta, hyvä yöuni auttaa. Nukkuessa aivoissa tapahtuu konkreettisia fysiologisia siivousprosesseja. Aivot käsittelevät päivän aikana tapahtunutta ja yrittävät suhteuttaa sitä aiempiin tietoihin, taitoihin ja kokemuksiin.
”Siivous on järkeistämistä, yhteyksien ja säännönmukaisuuksien etsimistä ja se tapahtuu aivoissa automaattisesti, kun nukutaan hyvin”, summaa Huotilainen.
Moni pohtii, miten voisi lisätä aivojensa kapasiteettia. Huotilaisen mukaan kapasiteettia olisi paljonkin, jos sen vain saisi käyttöön.
”Käytännössä parannamme muistiamme, kun opimme säätelemään ympäristötekijöitä. Tämä tarkoittaa fiksun paikan löytämistä keskeytymättömälle työnteolle sekä erilaisten välineiden käyttämistä muistin tukena. Kukapa tulisi enää toimeen ilman puhelimen muistutuksia, sähköisiä kalantereita tai muita digitaalisia muistia tukevia järjestelmiä. Asioiden selkiyttämisessä auttaa vaikkapa muistiinpanojen kirjoittaminen tai kaaviokuvan piirtäminen”.
Digitalisaatio helpottaa ja kuormittaa muistia
Digitalisaatio on tarkoitettu helpottamaan muistikuormaamme. Silti joudumme koville. Esimerkiksi videovälitteiset palaverit väsyttävät aivojamme, koska aito fyysinen vuorovaikutus puuttuu.
”Normaalisti kun tapaamme uuden ihmisen, otamme vähän selkoa hänen reaktiostaan. Havainnoimme, miten hän reagoi kehollaan, ilmeillään ja eleillään, millaista etäisyyttä hän ottaa. Digitaalisessa tilanteessa monia näistä piirteistä on vaikea hahmottaa ja tiedon hankinta on rankempaa. Tämä näkyy palaveriväsymyksenä vielä normaaliakin palaveriuupumista enemmän.”
Digikuormitusta kannattaa siis rajoittaa. Huotilainen myöntää, että se on vaikeaa, koska kaikki digitaaliset alustat on luotu niin, että koukuttuisimme niihin ja kaipaisimme jatkuvasti lisää sisältöä.
”Ajattelemme, että jos meillä on 20 sekuntia luppoaikaa niin kyllähän siinä kissavideon katsoo tai lukaisee uutisen puhelimesta. Vaikka sisältö on meille mieluisaa, ei se ole yhtä palauttavaa, kuin kunnon tauon pitäminen.”
”Jokaisen kannattaa miettiä, mitkä ovat itselle sopivat, fiksut tavat rajoittaa omaa digikäyttöä. Se voi olla vaikkapa jokin kellonaika, jonka jälkeen ei koske enää puhelimeen tai perheen sisäinen sopimus, että iltapalalle ei oteta mukaan puhelimia”, Huotilainen ehdottaa.
Sosiaaliset pärjäävät parhaiten
”Olemme laumaeläimiä ja yksin jääminen on todella stressaavaa ihmisen aivoille. Tämän ymmärtää hyvin, kun ajattelee kivikautista menneisyyttämme – ei silloin pärjännyt, jos kaikki ihmiset katosivat ympäriltä. Samalla tavoin aivot reagoivat tänäkin päivänä yksinäisyyteen”, Minna Huotilainen kertoo.
Ihmisen aivoille voimakkaimpia ärsykkeitä ovat toiseen ihmiseen liittyvät asiat. Näköjärjestelmälle toisen ihmisen kasvonilmeiden näkeminen, kuulojärjestelmälle ihmisäänen kuuleminen. Näitä voidaan vielä jotenkin digitaalisesti toteuttaa, mutta tuntojärjestelmälle kaikkein tärkein asia on toisen ihmisen kosketus. Kun se jää pois, meiltä puuttuu tärkeä arkista hyvinvointiamme tukeva asia.
Huotilaisen mukaan korrelatiivisilla tutkimuksilla on seurattu, ketkä sairastuvat muistisairauksiin ja millaista elämää he ovat eläneet. Yksinäisyys näkyy isona tekijänä. Toki asia voi olla toisinkin päin – yksinäisyys voi johtua myös alkavasta muistisairauksesta.
Tervaskantotutkimuksiksi nimetyissä seurantatutkimuksissa on tarkasteltu ihmisten kognitiivista kapasitettia: sitä, miten henkilöiden muisti ja tarkkaavaisuus toimivat iäkkäänä ja millaiset harrastukset edistävät hyvää muistia myöhemmällä iällä.
Näissä on käynyt ilmi, että muistia ylläpitävät harrastukset ovat ennen kaikkea sosiaalisia: kuorolaulua, soittamista yhdessä, tanssiharrastuksia, ryhmäliikuntaa, joukkuelajeja. Huotilaisen oma suosikki on kortti- ja lautapelien pelaaminen.
”Myös ihmissuhteiden laatu on tärkeää”, hän muistuttaa. ”Peilaamme jatkuvasti toisiamme, muiden ihmisten toimintaa, ajatuksia ja erityisesti mielialoja. Se, että ihmissuhde on myönteinen – välillä nauraa rätkätetään ja tehdään asioita, joista tulee hyvä mieli molemmille – on olennaista. Tämä ei tarkoita, etteikö ikävistä asioista saisi puhua tai murheita pitäisi peitellä, mutta ihmissuhteessa on tärkeää olla myös tämä iloinen puoli.”
Kumpi voittaa, ihminen vai simpanssi, kun kyseessä on klassinen työmuistitehtävä? Millaista musiikkia kannattaa kuunnella muistin ylläpitämiseksi? Mikä on Minna Huotilaisen resepti hyvän muistin säilyttämiseen? Lisää asiaa muistista podcastissa: Aivojen kevätsiivous - miten parannat muistiasi arjessa?
Biogen-91263 | 01/2021
